1. Miksi ja miten sinusta tuli kirjailija?
Luulen, etten ole koskaan päättänyt tulevani kirjailijaksi. Kirjoittaminen oli harrastukseni ja pysyi mukana aina.
Kirjoittamisesta oli apua ja iloa: tunsin viihtyväni tarinoiden ja runojen parissa.
Lopulta tuli sellainen elämänvaihe, että huomasin voivani elää kirjoittamisella. Silloin siirryin ammattikirjoittajaksi.
2.Mistä saat aiheet kirjoihisi ja miten keksit kirjojen nimet?
Etsin aiheita koko ajan ja merkitsen niitä itselleni muistiin. Joskus kuulen tai
luen jotakin sopivaa kirjan nimeksi, mutta useimmiten minusta on vaikeaa keksiä kirjan nimeä. Hyvän nimen löytäminen tarinalle on kova työ.
3. Teetkö työksesi muutakin kuin kirjoitat?
Kirjailija ei voi jäädä vain kirjoituspöytänsä viereen... Käyn tekemässä välillä lehtijuttuja, opettamassa tai tapaan ihmisiä.
Matkaan tutkimassa paikkoja, joihin sijoitan tarinoitani. Valokuvaan maisemia, piirrän hahmoja vihkooni - vaikkapa ihmisistä kävelykadulla.
Tai kuuntelen bussissa sanoja, seuraan tienviittojen nimiä...
4. Kuinka kauan yhden kirjan kirjoittaminen kestää?
Olen tehnyt kirjan nopeimmillaan vuodessa, mutta joissakin kirjoissa on mennyt viisikin vuotta. Runokokoelmat vievät eniten aikaa.
5. Onko kirjojesi henkilöitä oikeasti olemassa?
Monille kirjojeni henkilöille on olemassa esikuvia, muttei kaikille. Pirita esimerkiksi ei ole minä lapsena,
sillä asuin maalla ja olin toisenlainen lapsi kuin Pirita. Eikä Pirita ole oma lapsenikaan, sillä minulla ei ole tytärtä.
Lännen väen Harri Kivelälle on oikea esikuva Eelis Ojala Kiukaisista, joka oli todella joviaali henkilö, mutta novellien tapahtumat taas ovat fiktiota.
6. Onko sinulla ikinä mennyt mikään kirja pieleen?
Kymmenestä keksimästäni tarinasta yksi onnistuu aina parhaimmin. Joskus jokin jäljelle jääneistä yhdeksiköstä vain siirtyy kuunnelmaksi,
elokuvaksi, novelliksi tai lehtijutun aiheeksi. Kirja ei ehkä olekaan ollut aiheelle paras muoto. Jokaista ideaa on syytä siksi punnita, mihin kaikkeen se oikein yltää.
7. Ketkä ovat suosikkikirjailijoitasi? Mitkä ovat suosikkikirjojasi?
Suosikkikirjailijoita ja -kirjoja on paljon. Lapsena tuli luettua kaikenlaista, erityisesti matkakertomuksia ja vintillä olleita pulp-kirjoja.
Runoja ja dekkareita meni myös kahmalokaupalla. Aikuisten kirjat kuuluivat lukurepertuaariin jo ala-asteelta. Satuihin tosin perehdyin paremmin yli kaksikymppisenä.
Marco Polon matkat on ollut lähtemätön lukukokemus. Kirjojen henkilöistä suosikki on Vaahteramäen Eemeli;
James Joycen novellit ja John Steinbeckin Ystävyyden talo ovat myös tärkeitä kirjoja.
8. Miltä tuntuu saada kirja kirjoitetuksi ja valmiiksi ja mitä mietit silloin yleensä?
Tarina valmistuu monta kertaa. Ensimmäisen kerran kirjoitan tarinan valmiiksi nopeasti, pohtimatta paljon. Tämä tekstin tuottaminen on hauskaa,
mieluisaa ja yllätyksellistä. Sitten minun on luettava tarinaa moneen kertaan, jotta löytäisin siitä kaikki merkittävät asiat. Sen jälkeen
käynnistyy pitkällinen työstäminen. Jatkan sitä, kunnes tunnen kaiken olevan kohdallaan ja tasapainossa. Sitten lyön viimeisen pisteen.
Usein olen silloin hyvin hiljainen, monta päivää tyytyväistä ja iloista hiljaisuutta. Ajattelen tarinaa mielessäni, kokeilen tarinan maailmassa viihtymistä.
Luulen, että tällä tavoin valmistaudun laskemaan tarinasta irti. Senhän on lähdettävä maailmalle ja pärjättävä omillaan.
9. Oletko kirjoittanut joskus aiheesta, josta et pidä?
En ole. Ajattelen niin, että aiheen kanssa on viihdyttävä. Tarinaa kirjoittaa niin kauan, että sen kanssa on jaksettava olla.
10. Onko joku auttanut sinua kirjan kokoamisessa?
Kustannustoimittaja on aina ensimmäinen kirjan lukija. Hän saa käsikirjoituksen luettavakseen - ja aina löytää sieltä jotakin korjattavaa.